Case 2, Vko 3 – Ryhmäläisten omat vastaukset kysymyksiin
1. Kuinka roolit ja sosiaaliset suhteet ilmenevät verkossa?
2. Kuinka moraali ja eettisyys näkyvät verkkoyhteisön toiminnassa?
3. Miten verkkoyhteisö on vaikuttanut “julkiseen hyvään” (public good)?
Viikon 3 aikana ryhmäläiset hakevat kysymyksiin vastauksia itsenäisesti eri lähteistä. Jokainen kirjaa oman pohdintansa ja löytämänsä viitteet kurssiblogiin.
kettunenmik sanoi,
tammikuu 15, 2008 klo 10:13
1. Kuinka roolit ja sosiaaliset suhteet ilmenevät verkossa?
Verkossa roolit muodostuvat tekojen, eikä esimerkiksi fyysisten asioiden kautta. Henkilön rooli verkkoyhteisössä voi olla hyvinkin arvostettu, mutta reaalimaailmassa häntä ei arvosteta lainkaan esimerkiksi hänen rotunsa takia. Mielestäni roolit ja sosiaaliset suhteet ilmenevät verkossa ikään kuin puhtaampina, eli kaikki muu kuin itse asiaan liittyvä on karsittu pois. Verkossa samalla henkilöllä voi olla hyvinkin useita eri rooleja, riippuen sen hetkisestä toimintaympäristöstä. Luonnollisesti ihmisillä on eri rooleja myös reaalimaailmassa, mutta asia korostuu verkossa. Verkkoyhteisöt mielestäni siis tasapäistävät ihmisiä, eli kaikki ovat yhteisössä lähtökohtaisesti samalla viivalla ja ns. ”hierarkiassa” voi nousta ainoastaan teoilla. Se, että verkkoyhteisöissä on eri taustan omaavia ihmisiä, voi myös aiheuttaa vakavia ongelmia, esimerkiksi jonkun vitsi on toisen loukkaus. Edellinen on todellisuutta myös reaalimaailmassa, mutta yleensä ”naamatusten” kohdatessa voi ”helposti” päätellä mitä vastapuolelle voi sanoa, eli minkälaiset käytösnormit hänellä on. Verkko mahdollistaa sosiaalisten suhteiden muodostumisen ihmisten välille, jotka eivät reaalimaailmassa ikinä edes puhuisi toisilleen.
2. Kuinka moraali ja eettisyys näkyvät verkkoyhteisön toiminnassa?
Siitä kuinka moraali ja eettisyys näkyvät verkkoyhteisön toiminnassa on esitetty ja tullaan esittämään toisistaan poikkeavia näkökulmia. Pahimmillaan verkon ja verkkoyhteisöjen on katsottu olevan ”moraalin saastuttajia”, jotka pitäisi lailla kieltää. Tällaisesta äärinäkökulmasta mainittakoon esimerkkinä Israelilainen juutalaisryhmittymä, joka pitää verkkoa erittäin vaarallisena ja siksi kiellettävänä asiana, vaikka myöntävätkin, että verkosta voi olla joissain tapauksissa hyötyä. Toinen äärimmäinen näkökulma on, että verkkoyhteisöt ovat ”kirkkaamman tulevaisuuden tuojia”.
Mielestäni verkkoyhteisöistä puhuttaessa ei voida välttää keskustelua anonymiteetistä, joka on toisaalta hyvä ja toisaalta paha asia. Hyvä silloin kun henkilö ei uskalla keskustella omana itsenään esimerkiksi sairaudestaan verkkoyhteisössä. Anonyymisuus voi ja ilmeneekin useissa yhteisöissä pelkkänä kiusantekona ja suoranaisena häiriköintinä. Yhden ihmisen häiriköinti voi pahimmassa tapauksessa pilata koko palvelun muilta käyttäjiltä. Se, miten häiriköt voivat toimia riippuu verkkoyhteisöstä itsestään. Loppujen lopuksi on verkkoyhteisöstä itsestään kiinni millaista käytöstä se sallii, jos yhteisö antaa kommunikoida anonyymisti on aina vaarana häiriköinti, mutta jos yhteisössä pitää esiintyä omana itsenään voi ihmisten käyttäytyminen olla, jopa liian varovaista. Jos henkilön toiminta on verkossa epäeettistä ja moraalitonta, paljastaa se ainoastaan ihmisen todellisen luonteen.
3. Miten verkkoyhteisö on vaikuttanut “julkiseen hyvään” (public good)?
Verkkoyhteisö on vaikuttanut merkittävästi julkiseen hyvään, jopa pelastamalla runsaasti ihmishenkiä. Todisteena edelliseen väittämään nostan esille hungersite.comin, jossa kuka tahansa verkonkäyttäjä voi painaa hiirellä ”lahjoita” nappia ja nälkää näkeville lahjoitetaan annos ruokaa. Palvelua voi käyttää samasta osoitteesta kerran vuorokaudessa. Hungersite saa tulonsa mainostajiltaan ja se on perustettu vuonna 1999. Sivuston (thehungersite.com) oman ilmoituksen mukaan päivittäin ”lahjoita” nappia painetaan keskimäärin 220000 kertaa. Lahjoituksia tulee ympäri maailmaa ja perustamisesta tähän päivään on sivustolla “lahjoita” nappia painettu yli 300 miljoonaa kertaa. Kun kerta lahjoitus on 1.1 kuppia ruokaa tarkoittaa se sitä, että tähän päivään mennessä käyttäjät ovat lahjoittaneet yli 500 miljoonaa kuppia ruokaa. Mielestäni hungersite.com on yksi suurimmista, ellei suurin julkista hyvää tuottanut verkkoyhteisö. Edellistä korostaa se, että sivustolla pääsee tekemään muutakin hyväntekeväisyyttä samalla periaatteella, eli paina ”lahjoita” nappia ja teet hyväntekeväisyyttä. Verkkoyhteisö on esimerkkini kohdalla helpottanut julkisen hyvän edistämistä, sillä nyt se on helppoa ja ennen kaikkea ilmaista.
Verkkoyhteisöt voivat välittää tietoa nopeammin kuin poliisi tai perinteinen media. Esimerkiksi verkkoyhteisössä ilmoitettiin Jokelassa tapahtuneesta ampumisesta jo 2 minuuttia ennen kuin poliisit pääsivät tapahtumapaikalle. Tiedonvälitys voi tapahtua siis verkkoyhteisössä välittömästi. Toisaalta yleensä tietojen luotettavuus jää yleensä perinteisestä mediasta. Mielestäni verkkoyhteisöt ovat vaikuttaneet esittämissäni esimerkkitapauksissa merkittävästi julkiseen hyvään.
Lähteet
Brey, P. 2005. Evaluating the Social and Cultural Implications of the Internet.
ACM SIGCAS Computers and Society, Vol. 35, Issue 3.
Hungersite: http://en.wikipedia.org/wiki/The_Hunger_Site
Helsingin sanomat: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Verkkoyhteis%C3%B6+l%C3%B6ysi+surmaajan+j%C3%A4ljet+nopeasti/1135231657352
Preece, J. 2004. Netiquette online: From Nice to Necessary. Communications of the ACM, Vol. 47, Issue 4.
tomiol sanoi,
tammikuu 16, 2008 klo 18:31
Toukokuun Valittujen Palojen mukaan nettiaddiktit ovat impulsiivisempia ja ahdistuneempia kuin muut verkon käyttäjät. Suurin ero on siinä, että he ovat masentuneita ja heillä on myös vähemmän itseluottamusta ja kykyä olla sosiaalisia. Addikti käyttää verkkoa paljon juuri sosiaalisiin tarkoituksiin.
Joillekin taas keskustelupalstat ovat henki ja elämä. Siellä on kavereita, joihin voi samaistua. os normaali elämä tuottaa tyydytystä, ei tarvetta ylettömiin virtuaaliseikkailuihin pitäisi ilmetä. Toisaalta ujo ja estynyt ihminen nauttii siitä, että hänen kasvonsa eivät paljastu verkkokontakteissa. Käyttäjille tulee sosiaalinen pakko käydä kanavilla jatkuvasti, jotta he pysyisivät yhteisössä mukana. Juuri tässä piilee vaara.
Jopa täysin virtuaalisilla yhteisöillä, noilla usein kaoottisiksi ja koordinoimattomiksi mielletyillä sosiaalisilla ryhmittymillä on omat organisoijansa, ideoijansa, suunnannäyttäjänsä ja yhteisöpoliisinsa. Unohtamatta tietenkään PR-väkeä, sanansaattajia ja yleistä hanslankariosastoa. Tekemistä säätelevät selkeät normit ja käytännöt, ja jos ne ajautuvat ristiriitaan itsensä kanssa, johto viestii selkeästi kuinka asia ratkaistaan. Yksi ei tee kaikkea kaikille, vaan jokaisella on rooli, joka istuu kokonaisuuteen.
Verkkoyhteisö on ihmisten muodostama sosiaalinen kokonaisuus, joka todentuu
vuorovaikutuksen kautta. Vaikka verkkoyhteisö toteutuu teknisessä ympäristössä, on olennaista muistaa, että se on ihmisten välistä toimintaa. Teknologia ei ole välttämätön – eikä yksinään edes riittävä – edellytys yhteisönsyntymiselle. Joskin hyvin rakennettutekninen kokonaisuus luo mainiotpuitteet yhteisölle.
Verkkoyhteisön moraali on moderaattorien ulottumattomissa, koska mielikuvitushahmon ei tarvitse noudattaa luojansa arvoja. Siksi uhoa tai roolia ei oteta vakavasti. Sen annetaan olla. Sosiaalisen median valvonta jää käyttäjiensä käsiin. Mikään virtuaaliagentti tai valvoja ei löydä murhaajaa, pedofiilia tai pommin rakentajaa, jos eivät muut käyttäjät sitä kavalla.
Mitä “julkiseen hyvään tulee. Verkkoyhteisössä on helpompi olla osallistumatta kuin
perinteisessä yhteisössä.
Lähteet:
http://www-fi.valitutpalat.fi/lehti/tiedotteet/20010425.html
http://verkkoyhteisot.blogspot.com/2007_02_01_archive.html
naanatin sanoi,
tammikuu 20, 2008 klo 15:35
1. Kuinka roolit ja sosiaaliset suhteet ilmenevät verkossa?
Internetin anonymiteetin suojissa ihmiset voivat ottaa verkossa juuri sellaisen roolin kuin haluavat. Esimerkiksi normaalisti hyvin asiallinen ihminen voi verkossa olla häirikkö. Tällaisesta käytöksestä normaalielämässä saisi jonkinlaisen rangaistuksen, mutta koska verkossa sellaisia rangaistuksia ei ole, se saattaa vaikuttaa negatiivisesti kyseiseen ihmiseen. Toisaalta verkossa voi olla rauhassa oma itsensä, oli sitten millainen persoona tahansa, ja lähes aina verkosta voi löytää itsensä kaltaisia ihmisiä seurakseen.
2. Kuinka moraali ja eettisyys näkyvät verkkoyhteisön toiminnassa?
Kuten Mikko jo ylempänä totesi, moraalin ja eettisyyden ilmenemisestä verkossa on monenlaisia näkemyksiä. Oikeassa elämässä pyrimme olemaan rehellisiä, ja vaatimaan myös rehellisyyttä ystäviltämme luottaaksemme heihin. Verkkoyhteisöissä rehellisyyttä ei voida varmistaa, joten vaatimuksemme siitä saattavat perustua oletukseen, että jos itse puhumme totta, muutkin puhuvat. Valehteleminen verkossa on helpompaa kuin oikeassa elämässä, koska normaalisti voimme huomata valehtelun erilaisista sanattomista vihjeistä, kuten hikoilusta, virnuilusta tai punastumisesta.
Toisaalta verkkoyhteisöt voivat tarjota apua esimerkiksi masentuneelle, tai suuren ongelman edessä olevalle, jolloin verkkoyhteisöjen empaattisuus tulee esille. Nykyisin esimerkiksi psykologiset ongelmat tuntuvat olevan kasvussa. Verkkoyhteisöt voivat tarjota ”keittiöpsykologin” apua lievemmissä tapauksissa, mutta myös ammattilaisten ylläpitämiä yhteisöjä on perustettu. Verkossa tuki on aina lähellä, kellonajasta riippumatta.
3. Miten verkkoyhteisö on vaikuttanut “julkiseen hyvään” (public good)?
Muun muassa Facebook-sivustolla (www.facebook.com) on monenlaisia ”maailmaaparantavia” ryhmiä, joihin liittyminen on vain muutaman hiirenklikkauksen päässä. Voit joko vain olemalla ryhmässä osoittaa tukevasti kyseistä asiaa, tai parilla klikkauksella lahjoittaa rahaa keräykseen. Kerätty rahamäärä ja kutsumasi kaverit näkyvät halutessasi omassa profiilissasi.
Koska verkossa on helppo jakaa informaatiota, myös normaalimediassa vähemmän julkisuutta saavat kohteet voivat saada avustuksia tai lisätä tietoutta. Enää ei ole väliä kuinka laaja ongelma on, vaan jo muutama ihminen voi saada asiansa kuuluviin. Tämä saattaa toisaalta aiheuttaa ahdistusta: kun apua tai tukea pyytäviä kohteita on monta, on vaikea erottaa itselle tärkeimmät, ja joiltakin tuki saattaa jäädä kokonaan antamatta. Toisaalta varsinkin rahalahjoitusten kanssa tuen perillemeno on vielä normaalielämääkin vaikeampi varmistaa.
Resnik, D. 1996. The ethics of cyber relationships. SIGCAS Comput. Soc. 26, 1 (Mar. 1996), 16-19
Brey, P. 2006. Evaluating the social and cultural implications of the internet. SIGCAS Comput. Soc. 36, 3 (Sep. 2006), 41-48.
Preece, J. 1998. Empathic communities: reaching out across the Web. interactions 5, 2 (Mar. 1998), 32-43.
jarkkopo sanoi,
tammikuu 21, 2008 klo 12:58
1. Kuinka roolit ja sosiaaliset suhteet ilmenevät verkossa?
Rooleilla voidaan katsoa olevan kaksi komponenttia. Ensimmäinen komponentti liittyy
ihmiseen yksilönä, joka koostuu henkilön taidoista, etuoikeuksista sekä vastuista.
Toinen komponentti liittyy enemmän henkilön kanssa samassa kontekstissa oleviin muihin ihmisiin, ja koostuu muiden ihmisten yksittäiseen henkilöön kohdistuvista mielipiteistä sekä odotuksista. Kun yksilön käytös eroaa verkkoyhteisön yleisestä linjasta, yksilön saama palaute voi vaikuttaa hänen käytökseensä. Osallistumisaktiivisuus määrää myös suurelta osin henkilön mahdollisen roolituksenverkkoyhteisössä Esimerkiksi satunnaiskäyttäjä tai ensikertalainen käyttää vain vähän aikaa sekä energiaa verkkoyhteisössä toimimiseen, jolloin käyttäjän toimilla on kohtuulisen pieni vaikutus yhteisöön kokonaisuudessaan.
2. Kuinka moraali ja eettisyys näkyvät verkkoyhteisön toiminnassa?
Verkkoyhteisön luonne määrittää moraalisen toiminnan perusedellytykset, jotka ovat erilaisia kuin netin ulkopuolella. Anonymiteetti tuo tullessaan eettisiä ongelmia. Esimerkiksi salatekstiviestin lähettämisessä viestinlähettäjän anonymiteetti on turvattu, sen sijaan viestin saajan ei. Moraalisten ja eettisten säädösten noudattaminen tai noudattamatta jättäminen riippuu paljon myös virtuaalisen yhteisön luonteesta sekä sen sisällöstä.
Virtuaalisessa yhteisössä epäasiallinen käytös, huijaaminen ja jopa petoksien tekeminen on paljon helpompaa ja yleisempää kuin reaalimaailman vastaavassa. Tähän on luonnollisesti syynä verkkoyhteisöjen anonyymiluonne kun yhteisön
jäsenillä ei ole kunnollista visuaalista kontaktia toisiinsa.
3. Miten verkkoyhteisö on vaikuttanut “julkiseen hyvään” (public good)?
Verkkoyhteisöjen kautta voi saada tietoa ja vastauksia kysymyksiin lukemattomilta eri aihealueilta. Informaatiota voi vaihtaa kollegoiden, kavereiden tai muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Kysymyksiä voi esittää suoraan muille
yhteisön jäsenille, mikä voi usein olla oma-aloitteista tiedon hakua paljon nopeampaa ja useat virtuaaliyhteisöt ovat erittäin helppo ja suosittu tapa kuluttaa vapaa-aikaa. Useat yhteisöt liittyvät erilaisiin harrastuksiin.
Ja niitä lähteitä:
http://www.nps.navy.mil/Content/CS/ncrowe/virtcomm161.htm
http://www.luoti.fi/material/artikkeli_2_2006.pdf
http://web.media.mit.edu/~golder/projects/roles/golder2004.pdf
http://www.virtual-communities.com/modules/news/article.php?storyid=15