Case 1, purkaminen VK 49
Sihteeri: Mikko Kettunen
Tarkkailija: Vesa
PJ: Jarkko Polvi
Alla on koostetusti koko ryhmän oppimistavoitteen purku, jonka sihteerin ominaisuudessa laadin habbo huoneessa tapahtuneen keskustelun perusteella.
Oppimistavoite:
Oppia tuntemaan niitä tekijöitä, jotka erottavat verkkoyhteisöt tavallisista yhteisöistä, eli miten verkkoyhteisö toimii eri tavoin kuin “tavallinen” yhteisö.
Verkkoyhteisöt toimivat hyvin pitkälti samojen lainalaisuuksien alaisina kuin muutkin ns. ”todellisen maailman” yhteisöt. Esimerkiksi molemmissa tapauksissa yhteisö tarjoaa jäsenilleen kumppanuutta, sosiaalista tukea ja ennen kaikkea tunnetta siihen, että yksilö on tietyn ryhmän jäsen. On olemassa tutkijoita, jotka ovat sanoneet että verkkoyhteisössä ei voida mitenkään luoda yhtä vahvoja suhteita kuin reaalimaailman yhteisöissä. Toiset tutkimukset ovat olleet sitä mieltä, että verkkoyhteisöissä syntyy yhtä vahvoja suhteita kuin reaalimaailmankin yhteisöissä. Jälkimmäisten mielestä väline ei ole se tekijä, joka estää vahvojen suhteiden luomisen.
On olemassa tutkimuksia, joiden mukaan henkilön panostus verkkoyhteisöön on pois hänen panostuksestaan reaalimaailman yhteisöön. Jälleen kerran on myös tutkimuksia, jotka esittävät täysin päinvastaisia näkökulmia. Itse asiassa verkkoyhteisö voi olla parempi suhteiden hoitamisessa kuin reaalimaailman yhteisö, sillä virtuaaliset välineet kuten esimerkiksi pikaviestintäohjelmat vähentävät kynnystä ottaa yhteyttä toiseen osapuoleen. Edellistä perustelemme sillä, että käyttäminen on hyvin vaivatonta ja ennen kaikkea ilmaista. Lisäksi on huomattava, että useat suhteet jotka on ns. online suhteita, voi olla myös offline suhteita ja tällöin verkkoyhteisön ja reaalimaailman yhteisön välinen raja hälvenee. Verkkoyhteisöllä ja reaalimaailman yhteisöillä on myös yhteistä se, että molemmissa sen jäsenet luovat normeja ja sääntöjä.
Miten verkkoyhteisöt sitten toimivat eri tavoin kuin reaalimaailman yhteisöt?
Hyvin pitkälti toiminta on samanlaista, mutta luonnollisesti eroavaisuuksiakin löytyy. Verkkoyhteisöissä on helpompi luoda kontakteja, sillä yleensä saman yhteisön jäsenet ovat kiinnostuneet samoista asioista. Lisäksi verkkoyhteisöissä ei kontaktien luomiseen vaikuta ulkoiset tekijät, kuten esimerkiksi rotu, ikä, ulkonäkö, jos niitä ei erikseen halua tuoda esille. Kontaktien luomisessa on painopiste verkkoyhteisöissä enemmän ajatuksilla ja mielipiteillä kuin reaalimaailman yhteisöissä, reaalimaailmassa esimerkiksi henkilöillä voisi olla paljonkin sanottavaa toisilleen, mutta ulkoiset tekijät vaikeuttavat tai jopa estävät kontaktin syntymisen. Lisäksi reaalimaailman yhteisöissä täysin tuntemattoman kanssa kommunikointiin alkamisella on huomattavasti suurempi kynnys kuin verkkoyhteisössä.
Verkkoyhteisö poikkeaa reaalimaailman yhteisöstä myös siinä, että ulkopuoliset osallistuvat esimerkiksi kahden henkilön välisenä alkaneeseen keskusteluun herkemmin kuin reaalimaailmassa, vai milloin olet keskustellut ja neljä ohikulkijaa on liittynyt keskusteluun. Palautteen antaminen on myös verkkoyhteisössä helpompaa, sillä väline toimii ikään kuin puskurina palautteen antajan ja palautteen saajan välillä. Ongelmana on verkkoyhteisöissä (osassa), että on helppo piiloutua anonymiteetin taakse ja antaa sellaista palautetta, jota ei omana itsenään kehtaisi antaa. Paras tilanne olisi, jos käyttäytyisi samoilla ehdoilla verkkoyhteisössä kuin reaalimaailman yhteisössäkin, eli jos jotain ei uskalla sanoa omana itsenään, ei sitä pitäisi sanoa myöskään anonymiteetin takaa. Avun saaminen verkkoyhteisössä voi olla vaikeampaa kuin reaalimaailman yhteisössä. Edellä mainittu on luonnollisesti täysin riippuvainen yhteisöstä, mutta periaatteessa verkkoyhteisön auttaja ei voi olettaa saavansa ns. vastapalvelusta yhtä todennäköisesti kuin reaalimaailman yhteisössä. Eli ei uskota, että auttamisesta on itselle hyötyä edes välillisesti niin helposti jää sitten auttamatta. Verkkoyhteisöjä useasti vaivaa ns. kiittämättömyys, eli ollaan kovasti huutamassa muilta apua, mutta missään tapauksessa sitä ei itse tarjota. Verkkoyhteisössä on siis paljon helpompi olla osallistumatta yhteisön toimintaan kuin reaalimaailman yhteisössä.
Niko Runtti sanoi,
joulukuu 4, 2007 klo 10:46
Eli oppimistavoite tuli mielestäni ryhmänsisällä suurpiirteisesti täytettyä. Tämän viikon hommat olivat todella epäselvät. Itse opin, että verkkoyhteisöt ovat hyviä kokemusten vaihtopaikkoja, mutta ne yleensä jäävät pienempään mittakaavaan yksilöllisinä yhteisöinä ja keskittyvät monien yhteisöiden yhteen niputtamiseen. mielestäni ryhmämme sai asian kuitenkin käsiteltyä vaikeuksista huolimatta ihan kiitettävästi
kettunenmik sanoi,
joulukuu 4, 2007 klo 11:10
No, annetaampa vielä vähän kommenttia tapauksen purkamisesta yms.
-Tapauksesta-
Tapaus sinällään oli ihan mielenkiintoinen ja se saatiin kyllä kunnialla ratkaistua, mutta ohjeistusta kaivattaisiin lisää kurssin vetäjien puolesta.
He voisivat nyt kun ensimmäinen tapaus(eli tässä ketjussa oleva oppimistavoitteen ratkaisu) on purettu, että olemmeko toimineet oikein. Eli mitä mieltä vetäjät ovat ylläolevasta tuotoksestamme?
-Ryhmän toiminnasta-
Kaikki ryhmän jäsenet eivät olleet paikalla, mutta asiasta kyllä ilmoitettiin hetkeä ennen kokoontumista. Valitettavasti ryhmä toimii edelleen melko heikosti, eli ohjeita ei vieläkään tunnettu tai niitä ei oltu ymmärretty oikein. Ryhmänänä keskustelimme ongelmistamme ja niihin etsittiin kaikkia tyydyttävä ratkaisu, eli kaikki nyt panostaa jatkossa toimintaan vielä enemmän. Uskon, että nyt kun asiasta on puhuttu tulee ryhmämme tehokkuus kasvamaan huomattavasti.
jarkkopo sanoi,
joulukuu 4, 2007 klo 11:17
Minunkin mielestäni asettamamme oppimistavoite tuli hyvin täytettyä ja onnistuimme siinä ohjeistuksen määrään nähden oikein hyvin. Tärkeimpänä pointtina omasta mielestäni on vuorovaikutuksessa olemisen kynnyksen eroavaisuudet reaalimaailman yhteisön sekä virtuaalisen yhteisön välillä.
Tämän viikon ryhmätyöskentely meni vajaamiehityksellä ja oli kieltämättä vähän sekavaa sekä epätietoista. Ehkä olisimme voineet tutustua paremmin etukäteen noihin PBL:n seitsemään askeleeseen, minkä perusteella noita ongelmia pitäisi ratkoa. Niiden käytöstä olisi kyllä voinut selkeästi mainita ihan tuonne kurssiblogiinkin ilman, että niitä tarvitsee lähteä erikseen penkomaan noista luentokalvoista. Eikä tuota ryhmätyöskentelyä helpota ollenkaan se, että tälle viikolle ei ollut erikseen annettu mitään (edes suuntaa-antavaa) ohjeistusta siitä, mitä itseasiassa piti saada aikaiseksi ja miten.
TomiOl sanoi,
joulukuu 4, 2007 klo 16:59
Ongelman ratkaisu on nyt sitten selvää pässin lihaa. Oppimistavoite oli harvinaisen selvä. Oppimis sessio(habbossa) oli harvinaisen perseestä. Ensimmäinen case ei ole opettanut minulle mitään uutta. Toivottavasti ensi kerralla saadaan homma rullaamaan oikealla tavalla, niin että tuonne habbon TOLkärkkäiseen on edes hiukan järkeä mennä kuluttamaan aikaa. Se blogi pitäis tehda joka kerta samalla tyylillä kuin ensimmäisellä istunnolla. Muistilapuille kommenttia kaikilta mitä on viikon aika hokannut ja oppinut; siitä sihteeri kerää sitten kokonaisuuden blogiin.
vesurj sanoi,
joulukuu 5, 2007 klo 10:59
Tarkkailijan ominaisuudessa voisin sanoa, että ryhmän tehokkuuteen pitää panostaa lisää. Yhtä ryhmäläistä lukuunottamatta muut ryhmän jäsenet tuntuivat olevan kuin Ö aapisen laidalla kun tehtävää ryhdyttiin purkamaan. Toki tämä voi johtua alkukankeudesta. Toivottavasti asiat saadaan rullaamaan paremmin ensi viikosta lähtien.
Havaitsimme itse virtuaalityötilassa äärimmäisen ärsyttävän piirteen: habbo-hotellissa ei voi kirjoittaa kun yhden rivin kerrallaan tekstiä. Mielestäni tämä rajoittaa melko paljon kommunikaatiota, varsinkin ku kyseistä työtilaa käytetään aivoriiheilyyn.
edraija sanoi,
joulukuu 10, 2007 klo 21:50
Hyvä TOLkärkkäinen,
hyvää pohdintaa on ollut sekä ryhmätapaamisessa Habossa että näköjään sen jälkeenkin, mikä pitikin olla.
Miltä aikataulu vaikuttaa – aivoriihen jälkeen viikko itsenäistä pohdintaa, sitten Habossa oman pohdinnan tuloksen kertomista muille ryhmän jäsenille? Itsenäinen pohdinta on hyvä saada näkyville blogissa vaikka juuri näissä kommenteissa, kuten olette tehneetkin. Siis kommentoineet.
Jatkamme toiseen Caseen, kunhan ryhmät ovat saaneet ekan keissin valmiiksi.
kettunenmik sanoi,
joulukuu 11, 2007 klo 10:47
En tässä käsittele mitenkään erityisen syvällisesti oppimaani, sillä se tulee ilmi yllä olevasta koostetusta tapauksen purkamisesta.
Lyhyesti sanottuna kuitenkin, mielestäni opin sen, että verkkoyhteisöillä ja ns. normaalimaailman yhteisöillä on yllättävänkin paljon yhtäläisyyksiä, mutta eroavaisuuksiakin luonnollisesti löytyy. Lukemani artikkelin ja muunkin verkosta löytämäni materiaalin perusteella asiasta on tehty jonkin verran tutkimuksia, mutta näin kohtuullisen lyhyellä perehtymisellä vaikuttaa, että aina kun joku tutkija ”todistaa” jotakin, niin seuraava kumoaa väittämät.
Tärkein oppimani asia mielestäni on siis se, että verkkoyhteisö ei välttämättä poikkea toiminnaltaan paljoakaan muista ns. normaalimaailman yhteisöistä, vaikka väline rajoittaakin tehokkaasti esimerkiksi elekielen välitystä.
Luonnollisesti se kuinka paljon eroavaisuuksia verkkoyhteisöllä on muihin yhteisöihin loppujen lopuksi, riippuu yhteisöstä itsestään ja sen omista säännöistä yms. asioista. Esimerkiksi jos verkkoyhteisö vaatii jäseniensä tunnistautumista eli ,että ei voi esiintyä täysin anonyymisti, siistii se varmasti kommunikointia.
TomiOl sanoi,
joulukuu 12, 2007 klo 14:56
suurin ero mielestäni verkkoyhteisön ja reaali yhteisön välillä on ihmisen käyttäytymisen malli. Luonnollisestikaan kun ihminen ei tunne olevansa kovinkaan paljon vastuussa sanomisistaan tai tekemisistään, harkintakyky heikkenee. Eikä hymiöistä ja muistakaan verkossa käytetyistä “ilmaisuista” ole kauheasti apua.
Verkkoyhteisöt antavat liian paljon mielikuvitukselle liikkumisvaraa, mikä on suurin erottava tekijä erottamaan verkkoyhteisön todellisesta yhteisöstä.